Helsingin on kasvettava kansainvälisesti vetovoimaiseksi pääkaupungiksi ja kasvukeskukseksi. Unelmien Helsingissä kaikkialta saapuvien ihmisten on helppo vierailla, työskennellä, liikkua ja yrittää.

Maailman parhaassa kaupungissa eletään elämää sen täydessä kirjossa, ja täällä on tilaa myös epäonnistua tai aloittaa alusta. Helsingissä on turvallista rakastua ja rakastaa sekä halutessaan perustaa perhe. Maailman paras kaupunki tarjoaa yhteisöjä myös yksineläville ja suuntaansa etsiville.

Vetovoimaa lisäävät investoinnit on kohdennettava liikkumisen ja asumisen sujuvuuteen, sekä kansainvälisesti huomionarvoisiin kulttuurihankkeisiin.

On poliitikkojen tehtävä varmistaa, että Helsinkiin nousee keskuskirjasto Oodin kaltaisia maamerkkejä ja kaikille saavutettavia palveluita. Esimerkiksi tulevan Designmuseon on pyrittävä olemaan kategoriassaan maailman paras. Elielinaukion uudistaminen on vietävä kunniakkaasti maaliin ja luotava pääkaupungille maailmanluokan ydinkeskusta.

Kukoistavan tulevaisuutensa Helsinki varmistaa priorisoimalla lapsia ja nuoria – tarvittaessa yli muiden ihmisryhmien.

Nykypäivän helsinkiläislapset kunnostavat seuraavilla vuosikymmenillä katumme, hoivaavat meitä viimeisinä hetkinämme ja ratkaisevat aikamme suurimpia haasteita innovatiivisissa yrityksissä. Lyhyen tähtäimen pikavoittojen sijaan Helsingin on pakko pelata pitkää peliä.

Lasten ja nuorten mahdollisuuksien tasa-arvoa edistetään parhaiten varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa. Asialliset ja riittävät oppimateriaalit, segregaation torjuminen ja opettajien resurssit ovat keskeisiä teemoja tulevalla valtuustokaudella.

Meidän täytyy pystyä kuvittelemaan, mutta ennen kaikkea toteuttamaan parempaa tulevaisuutta. Kaupungin toiminnan suunnittelun on oltava kestävää niin talouden kuin ympäristön näkökulmasta.

Helsinki voi olla suunnannäyttäjä, kuinka moderni kaupunki pienentää päästöjään ja luo uutta luontoa kunnioittaen. Rakennushankkeissa kiertotalous ja rakennusten elinkaaren pidentäminen on ohjattava kaikkea päätöksentekoa.

Helsingin kuntatalouden näkymät ovat kelvolliset, mutta heikkenevät. Tulevalla valtuustolla on mahdollisuus varmistaa, ettei helsinkiläisten elintaso laske kunnallisveron korotusten myötä tulevaisuudessakaan. Tämä edellyttää kauaskantoista suunnitelmallisuutta ja kykyä panostaa olennaiseen.

Tarvitsemme enemmän uusia ajatuksia ja vähemmän perusteluja, miten aina ennen on asiat tehty. Luovuus kukkii vapaudesta, ei säännöistä ja määräyksistä. Elinvoimainen kaupunki, jonka asukkaat elää onnellista ja näköistään elämää, ei saa kangistua byrokratian tai nostalgian vuoksi.

Tahdon Helsinkiin kutsuvia tiloja kaupunkilaisille. Keinupuistoja, kävelykatuja, terasseja, ulkoilmakonsertteja, hiihtolatuja ja ostosmahdollisuuksia. Päätöksenteossa on luotava nykyistä laajempi vapaus kokeilla ja yrittää. Entä jos elävöittäisimme keskustaa sallimalla kieltämisen sijaan?

Nyt on aika priorisoida perusasioita ja tunnustaa, että asioilla on tärkeysjärjestys. Moni suomalainen sanoo olevansa iloinen veronmaksaja. Toivoisin useamman sanovan olevansa iloinen vastuunkantaja.

Kun hyvin pärjäävät ihmiset kantavat vastuun omasta elämästään, yhteiset varamme riittävät paremmin heille, keillä tätä mahdollisuutta ei ole.

Hyvän elämän perusasiat lähtevät siitä, että ihmisellä on koti. Siksi Helsingissäkin on tulevalla valtuustokaudella asetettava etusijalle asunnottomuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen, ja tarvittaessa vähennettävä hyvin pärjääville suunnattuja mukavia – mutta vähemmän tärkeitä – menoeriä.

Sivistys on paljon muutakin kuin koulutusta, kirjastoja ja kulttuuria – olkoonkin kaikki mainitut korvaamattomia sivistyksen kulmakiviä. Sivistystä on myös kyky kohdata toisemme ja hyväksyä erilaisuus. Sivistys on huolenpitoa.

Politiikkani kumpuaa myönteisestä ihmiskuvasta, jossa ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä ja luottamuksen arvoisia. Maailman sivistyneimpänä kaupunkina Helsinki torjuu rasismia ja vihapuhetta ehkäisemällä alueiden eriytymistä. Hyvinvointierojen kasvu pyritään taittamaan varmistamalla alueellisten palveluiden laatu ja tasainen jakautuminen.